Suomen naisten salibandymaajoukkue palkitsi hienon yleisön ja loi ainutlaatuisen naispalloiluilmiön hienoilla peliesityksillä ja taistelevalla ilmeellä.

Kun asia on mielessä vielä suht ajankohtainen, niin en malta olla raataamatta hieman pidemmälle tyttö- ja naissalibandysta. Jos katsoo naisten nykymaajoukkueen kokonaiskuvaa, ei voi välttyä siltä faktalta, että ns. uuden sukupolven saranapelaajat ovat lähtöisin lähes poikkeuksetta ruuhka-Suomesta. Eli rivien välistä lukien alueilta jotka voivat tarjota hyvät ja kehittävät pelit pienestä alkaen. Haluan korostaa nimenomaan hyviä tytöt vs. tytöt -pelit, sillä vain ne saavat oikeasti massat liikkeelle. Ja massat, ne antavat loppuviimeksi myös maajoukkueelle kiihtyvyyden, kuten kemiikan vai fysiikan tunnillako se oli opittiin.

Kuten miehissäkin niin myös naisissa Suomi varmasti tarvitsisi koko maanlaajuisesti pelaajia niin harraste kuin lopulta kilpa- ja maajoukkuetasolle. Miehissä parhaat, kirkkaimmat MM-tason Allstar-pelaajat ovat tulleet kautta tähänastisen historian Enosta, Joensuusta ja Vaajakoskelta ym. (Tatu Väänänen, JP Lehtonen, Mika Kohonen). Periferiasta enemmistö ja  lisäksi Vantaalta Henri Toivoniemi sekä Tampereelta muuan Vesa Punkari. Myös naisten puolella pienet ja keskikokoiset kaupungit tarvittaisiin mukaan myös tyttösalibandyyn poikapuolen tavoin.

Tyttösalibandya pelataan maanlaajuisesti kyllä ja jos asiaa kysyy vaikka Salibandyliitosta, niin oletettava vastaus on, että "tyttösalibandy innostus on laajaa koko Suomessa". Ei ole, tosiasiassa esimerkiksi Kaakkois-Suomen, Savo-Karjalan, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan aluella ei ole mahdollisuuksia tytöt vs. tytöt -peleihin. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa Salibandyliiton sarjat alkoivat pitkään, aina viime vuosiin asti vasta C-junioreissa, eli iässä missä pitäisi aloittaa kilpaurheilu, eikä lajiin tutustuminen.

Oulustakin on ponnistanut silti maajoukkueeseen asti pelaajia, mutta kehitys on tehty akatemia- ja joukkueharjoittelulla. Kehityskaaressa ei ole vielä toistaiseksi saatu nähdä 6-12 -ikävuosien herkkyyskauden hyvien pelien ja lajitoistojen vaikutuksia. Naisten tuoreimmassa rosterissa oli pelaajia koko Suomesta. Oli ainakin Muhokselta, Tohmajärveltä, Lappeenrannasta ja Savonlinnasta. Näistä periferiapelaajista poikkeuksellisesti esiintyi etenkin savonlinnalaislähtöinen Alisa Pöllänen. Uskoakseni Pöllänen on saanut kyntää yksittäisenä yksilönä poikien jr-pelit läpi (puhdas arvaus) ja suunnannut sittemmin 16-vuotiaana Tampereelle urheilemaan (fakta).  Tie tähtiin on ollut auki. Toimitus huomauttaa, että Pöllänen oli kisojen Allstar -pelaaja.

Miten asioita sitten voisi ratkoa? Tyttömassojen edelleen nostamiseksi tarvitaan Suomen joka kolkkaan se että tytöt voivat pelata tyttöjä vastaan. Tytöt ovat sen verran arempia harrastajia etenkin aloittaessa ja lajiin tutustuessa, että tytöt vs. tytöt -pelit ovat ainoa ratkaisu massojen liikkeelle saantiin ja myös kokonaiskehitykselle. Toki poikien joukkue voi olla poikkeusyksilöille oikea paikka ainakin lisäharjoituksille. Poikia vastaan kannattaa pelata lisäotteluita ja -sarjoja ilman muuta.

 

 

Pinkkejä palloja tarvitaan lisää!

Sarjatoiminta ja hyvät tytöt vs. tytöt -pelit onnistuu vain ylialueiden sarjojen organisoimisella. Esim. 2-4 viikonlopputurnausta (3 peliä per päivä) on hyvä määrä F-E-D -junioreissa ja suht vähällä matkustamisella saa hyvin pelejä.

Leikkimaailman pelejä eli mukavia pelitapahtumia, mielekästä toimintaa ja kilpailun automatisoimaa kehitystä kertyy. Kun putkessa on esimerkiksi 8 vuotta * 15-20 ottelua (G,F,E,D) voin vakuuttaa, että CSM- sarjoihin tulee valmiimpia pelaajia. Loppujen lopuksi Naisten MM-kisoissa alkaa tapahtua mukavia asioita. Maailman parhaita.

Tässä tilannekatsaus tyttöjoukkueiden määrään:

G-tytöt 0

F-tytöt
Sisä-Suomi 5 joukkuetta
Sisä-Suomi 0
Länsirannikko 0
Kaakkois-Suomi 0
Savo-Karjala 0
Pohjanmaa 0
Pohjois-Suomi 0

E-tytöt
Etelä-Suomi 31
Sisä-Suomi 9
Länsirannikko 11
Kaakkois-Suomi 0
Savo-Karjala 3
Pohjanmaa 0
Pohjois-Suomi 0

D-tytöt
Etelä-Suomi 16
Sisä-Suomi 9
Länsirannikko 10
Kaakkois-Suomi 0
Savo-Karjala 4
Pohjanmaa 6
Pohjois-Suomi 6


Tyttöjoukkueiden tilanne on korjaantunut aivan viime vuosina ja D-tyttösarja (6.-7.-luokkalaiset! huoh...) on startannut nyttemmin myös Pohjois-Suomessa. Nykynosteen avulla tilanne voidaan korjata nopeastikin, jos tahtotila on vaan olemassa.

G-F-tytöissä on joitain timanttiturnauksia tms., ainakin toivottavasti, mutta myös noihin ikäluokkiin voisi pistää jalalle jo joukkueita sarjatoimintaakin. Nuorempi G eli esikouluikäiset osaavat jo toimia ryhmässä ja esimerkiksi jalkapallossa pelitoiminta starttailee piiritasolla jo tuolloin.

E-tytöissä, kuten nähdään on kehittyvien maakuntien Suomi ongelmissa. Savo-Karjala on saanut jalkeille 3 joukkueen sarjan, mutta Kaakkois-Suomessa, Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa ei pelata tyttöpelejä vielä 4.-5. luokalla 10 - 11-vuotiaana. Tämä on erittäin iso epäkohta, joka tulisi hoitaa kuntoon.

Poikapuolella on ollut nähtävissä hyvä kehitys sarjatoimintojen rakenteissa, jotka olivat jääneet kehityksestä jälkeen. Vielä esim. 84-92 -ikäluokat pelasivat isossa osassa Suomea epätasaisia, ei-kehittäviä aluesarjapelejä 3*15 juoksevalla ajalla lähes koko kauden. Kun kehittäviä pelejä ei ollut niin kärjistetysti varsinaiset galante-carlströmit ja enströmit ja ruddit jäivät kahdesta U19-MM -kullasta huolimatta saamatta Suomen osalta. Mitä Ruotsiin tulee niin esimerkiksi pelkästään Suur-Tukholman alueella ikäluokassa -92 oli noin 40 joukkuetta ja kehittäviä pelejä pelattavaksi asti. Toimitus huomattaa, että Galante Carlström ja Enström ovat periferian Västeråsista ja Rudd Sandvikenista.

Nyt nykyisellään poikien SM-sarjat toimivat tehokkaine peliaikoineen ja playoffeineen. Koko putki C:stä A:n on 7 vuotta ja n. 150 kehittävää peliä, myös kehä3:n ulkopuolella ja putkesta tulee ulos pelimiehiä.

Onneksi olemattomat pelit eivät koske Ruuhka-Suomea. Tampereella ja Kehä3:n alueella hyvät pelit -asia on kunnossa ja kippilöitä, eskelisiä ja kujaloita tullenee putkesta lisää. Hyviä asioita on myös tapahtunut. Pelaajapolku on luotu, Tyttösäbä on timanttia -lanseeraus toimii, osuu ja uppoaa. Ehkä hieman parjaamani tulospalvelukin toimii ja kun päälle lisätään maajoukkueen edesottamusten luoma boosti niin edellytykset uuteen unelmaan ja loppuunmyytyyn Hartwall Areenaan 2025-2027 on olemassa.

Kantaa saa ottaa puolesta tahi vastaan, mutta onnea menestyksistä ja voimia tyttösalibandyhommiin kaikille toimijoille vuoteen 2016!


-Pete