Aloitin tänä syksynä metsästyksen uutena harrastuksena. Veljeni ja vaimoni lähisukulaisista muutamat sukulaismiehet olivat harrastaneet metsästystä ja tiettyä kiinnostusta harrastusta kohtaan oli ollut jo aiemmin ilmassa. Nyt perheeseemme oli otettu jo valmiiksi metsästysharrastustakin silmällä pitäen 1,5 -vuotias käyttölinjainen cockerspanieli Digi. Riistaverinen ja jo valmiiksi koulutettu koira sopisi hyvin, ellei erinomaisesti metsästyskäyttöön ja metsästys olisi yksi hyvä lisä ulkoilmaharrastuksiin. Tässä blogissa hieman huomioita ja ajatuksia uudesta harrastuksesta ja siitä, että miten byrokratia toimii metsästysharrastusta aloittaessa. 

Metsästysharrastuksen aloittamisen kynnystä on nostettu erilaisin lupabyrokratioin ja takuulla osin tästä johtuen asekauppa on hiipunut. Täyttä faktaa minulla ei tästä ole, mutta ainakin mitä tuttua asekauppiasta on uskominen, niin näin on todella tapahtunut.

Metsästysharrastus herättää varmasti monia mielipiteitä, mutta kyllähän tosiasia on, että eihän suomalaisempaa harrastusta olekaan. Tai no ehkä keihäänheitto ja hiihto, mutta nekin taisivat liittyä aikoinaan vain ja ainoastaan metsästykseen. Metsästysharrastukselle ei ole ikärajoja ja sen siirtymisessä sukupolvelta toiselle on mukana loistavia elementtejä. Luonnossa liikkumisen monet terveysvaikutukset jo itsessään ovat tärkeitä ja, kun mukaan lasketaan sosiaalisuus ja yhteisöllisyys, vastuullisuus, vastuullinen metsästäminen, luonnon ja eläinten kunnioittaminen, aseen turvallinen käsittely, riistaruoan valmistus, riistanhoitotyö jne jne., ovat hyödyt sekä nuoren tai vanhan yksilön että yhteiskunnan tasolla merkittävät.

Positiivisia asioita on niin paljon, että äkkiseltään tulee mieleen, että tulisiko metsästyksen aloittamisen kynnys olla sitten matalampi? Aivan amerikkalaisen "mitäs aseita teille saisi olla" -tyylin mukaisesti asekauppaan ei varmasti tule lähteä Suomessakaan, mutta jotain muutosta ehkä tarvittaisiin, jotta metsästysharrastus olisi mahdollisimman helposti mahdollinen kaikille.  Toki aina kun puhutaan aseista, niin on olemassa em. negatiivisten lieveilmiöiden mahdollisuus, mutta en laskisi metsästystä ja etenkään sukupolvelta toiselle siirtyvää metsästysharrastusta yhteiskunnalle vaaralliseksi ilmiöksi. Päinvastoin ajattelu voisi olla byrokratioineen kaikkineen aivan toisenlainen: koko Suomi metsästämään!

Itselläni metsästysharrastus on muuttunut jo todelliseksi, mutta ennen sitä riitti hieman askaretta. Keväällä aloin katsella metsästäjän tutkinnon suoritusmahdollisuuksia netistä ja kävin hakemassa Kempeleen metsästysseuran jäsenhakemukseen liitteeksi kunnan kirkkoherranvirastosta virkatodistuksen siitä, että asun Kempeleessä.

Elokuussa suoritin metsästäjäntutkinnon. Rauhoitusajat, lait ja kaliberit tuottivat kokeessa vaikeuksia, mutta selvisin reilut puoli tuntia kestäneen kokeen täytöstä juuri sopivan hyvin. Viimeisen sivun eläintunnistukset menivät täysin nappiin ja maksimivirhemäärällä (8) sain rimaa hipoen metsästäjätutkinnon, jes!

Tutkintotilaisuuden jälkeen sain kotiin riistanhoitomaksun maksulapun ja samaan aikaan tulivat sopivasti metsästysseuran liittymismaksu- ja jäsenmaksulaput. Minulla oli siis metsästysseuran jäsenyys sekä metsästäjäntutkinto. Maksujen maksamisen jälkeen sain aloittaa metsästyksen aivan oikeasti, ehkä.

Jostain aselain tulkinnasta sain selville, että pystyin aloittamaan oikean metsästyksen "aikuisen välittömässä valvonnassa" ja pääsinkin suorittamaan haulikolla ensimmäiset riistalaukaukset. Nyt syyskuussa aloin hakea aseen rinnakkaislupaa, jotta metsästys ei olisi sidottu muiden aikatauluihin. Kävin hakemassa sukulaismieheltä suostumuksen hänen yhdistelmäaseensa käyttöön. Oulun seudulla aseluvissa oli reilun kuukauden jonot ja kävinkin viemässä rinnakkaislupapaperit heti samalla viikolla Kuopion poliisiasemalle sukuloimisreissulla.

Kuopiossa kävi ilmi, että 1. ampuma-aselupaani varten tarvitsen suorittaa soveltuvuuskokeen ja lisäksi käydä poliisimiehen haastattelussa. Tätä en ollut hoksannut mistään ohjeistuksista tai Poliisin nettisivujen syövereistä. No nyt 267-osainen soveltuvuuskoe on jo täytetty Limingassa. Haastatteluja ei enää kuuleman mukaan pidetä Limingassa, mutta onneksi sain ensi maanantaiksi ajan haastatteluun Ouluun. Prosessi saanee lopullisen päätöksen, mikäli poliisimies pitää minua metsästysorientoituneena kunnon kansalaisena.

 

Digi on ollut korvaamaton apuri lintujen noudoissa


No mutta entäpäs tärkeimmät asiat eli itse harrastus. Kotipihassa Digi välillä karkaillut fasaaneiden perään, mutta jahdissa koira on pelannut hienosti. Muutamilla sorsastus- ja kyyhkyreissuilla Digi toimittanut vaikeistakin rytiheinikoista linnut metsästäjän käteen. Metsästys on ollut erittäin rentouttava harrastus. Jahtireissulla ei todellakaan ehdi muita maailman asioita miettiä, ja metsästyksessä paljon samaa elementtiä kuin kalastuksessakin, mikä on tutumpi harrastus. Tästä on mukava jatkaa ehkä kohti kanalinnustusta ja toiveissa olisi tietenkin riekonpyynti Lapin selkosilla

Tässä yhteenveto harrastuksen aloittamiseen liittyneistä maksuista ja virastokäynneistä. Kaikkineen 1000 mummonmarkkaa eli 168€ on maksut olleet tähän asti.

Maksut harrastusta aloittaessa

Virkatodistus metsästysseuralle 8€
Metsästysseuran liittymismaksu ja jäsenmaksu 2015 77€
Metsästäjän tutkinto 20€
Riistanhoitomaksu 33€
Aseen rinnakkaisluvan hakeminen 30€
yht. 168€

Käynnit
Kirkkoherran virasto, metsästäjän tutkintokoe, aseen rinnakkaislupahakemus poliisilaitoksella, soveltuvuuskoe poliisilaitoksella, haastattelu poliisilaitoksella.

 

 

-Pete