Juhannuksena suuntasimme jo toisen kerran Pohjois-Ruotsiin. Aiemmin olimme käyneet Arjeplogin Vuoggatjålmessa ja tuolloin lunta ei ollut juhannuksena enää nimeksikään. Ajatus oli nousta kolmen lapsiperheen ja isovanhempien voimin Ammarnäsistä n. 5km voimien mukaan puuttoman rajoille ja löytää hyvä tukikohta päiväreissuille. Lintu- ja kasvibongausta, kalastusta, kiikarointia, kahvittelua jne., tekemistähän tunturissa riittää ja myös lapset nauttivat kun saavat olla keskipisteenä kaikessa kiireettömyydessä.

Nyt tilanne tiedettiin ennalta toisenlaiseksi. Kevät oli 1kk myöhässä ja mahdollisesti lumen, jäätyneiden järvien ja vuolaiden purojen kanssa tulisi ongelmia. Heti kalastuslupia ostettaessa ilmeni, että "puuttomalla on vielä talvi ja järvet ovat ehkä jäässä", joten ainakin yksi ennakkoon katsottu paikka oli hylättävä kuullun ja omin silmin nähdyn perusteella.
 
Lumiraja meni jotakuinkin puurajassa, joten hyviä mahdollisuuksia retkeilyyn kuitenkin oli. Eiväthän suomalaiset lunta pelänneet. Västerbottenin läänissä saamelaisilla on paljon enemmän omia kalastusoikeuksia kuin Norrbottenissa ja oli löydettävä tasaista, helposti kuljettavaa maata, ehkä lyhyitä huiputuspaikkoja tuntureille sekä kalastettavia vesiä.

 

 

Lunta oli juhannuksenakin vielä kelkkailtavaksi asti.

Ajoimme Ammarnäsistä Vindelälvenin vartta pitkin Norjaan päin Biergenis -nimiseen ylänköpaikkaan, joka sijaitsi aivan puuttoman rajoilla. Lunta oli laikuittain, mutta ei haitaksi asti. Biergenis sijaitsi etelärinteellä, joten se oli ehkä hyvä selitys suhteellisen vähäiseen lumeen.

Biergenisista starttasimme karavaanin liikkeelle. Kaksi Nordic Cab -vaellusvaunua, Frisport Basic Lavvo9 ja iso määrä tarpeellista tavaraa viideksi päiväksi. Mönkijäuran tapaista reittiä pitkin etenimme noin 2km ja tarkoitus oli nousta ylemmäksi, mutta kohtasimme joka paikassa valtavan katajikon. Nordic Cabien kanssa mönkijäuralta ei juuri voinut siirtyä tuossa katajikossa ja ainakaan mistään ei tulisi löytymään telttapaikka. Näky oli outo, sillä ei kait Suomessa kasva missään 700 metrissä läpikulkematonta katajaa. Meidän oli pakko palata etenkin lasten takia yöpymään takaisin lähtöpaikkaan, missä lähtiessä näimme olevan sopivia telttapaikkoja.

Parina päivänä kävimme tekemässä päiväretket ylös lumi- ja puurajalle. Biergenisistä ylöspäin tunturiin, mistä avautuivat näkymät aina 1600m ulottuvaan Ammarnäsfjälletiin. Se on muuten aivan järkyttävänkokoinen tunturimassiivi, etelässä ja lännessä näkyy silminkantamattomiin 1200 - 1600m huippuja.

 

Lapset viihtyivät tunturissa



Toisen päiväreissun teimme Tjulträskin suunnalle. Nousimme autotieltä ylös tunturiin helposti kuljettavaa mönkijäuraa. Stoppi tuli lumirajalla noin 800 metrissä. Myös täältä näkymät olivat hienot kohti Tjulträskiä ja Ammarnäsin kylää.

Yhtenä päivänä teimme sitten odotetun kalastuspäivän. Ja nyt kun se mahdollista oli, niin kävimme ostamassa kalareissun kunniaksi jätskit Ammarnäsin kaupasta. Kävimme ensin katsastamassa Tjulånin mahtavat kosket, missä kalastus ei onnistunut. Vindelälvenillä kalastimme 3-4 paikkaa ja reppuun kertyi kolme mukavankokoista taimenta. Päivän kalamestarina 7-vuotias Tuuli! Iltanuotiolla foliossa paistetut taimenet maistuivat mitä parhaalta.

Ammarnäs on hieno ja idyllinen paikka tunturien keskellä. Päiväretkiä voi tehdä helposti autolta ja esimerkiksi Biergenisistä pääsee helposti tunturiin ja Kungsledeniä pitkin kohti Adolfströmiä. Vaikkakaan itse Biergenis on melko karmea porojen lahtaamo, mikä ei ainakaan kesäkuumilla ole kiva paikka. Porojen jalkoja ja ruhoja lojui kasoittain ympäriinsä koko isolla porojen lahtausalueella. Ammarnäsissä on muuten tunturikeskus, missä on hieno eläinnäyttely sekä hyvää apua tarjolla vaikkapa retkikohteiden suunnitteluun. Samoin kalastuskeskus palvelee kalastajia lupien ja kalapaikkojen kanssa.