OSTOSKÄRRY

Ostoskori on tyhjä.

Välisumma: 0,00 €

Kalapaikkojen löytäminen kartalta

21.4.2015 12.25

Muita kalastajia ei ole, kaupungin äänet ovat jossain kymmenien kilometrien päässä, kännykät ei toimi, keli on tyynen aurinkoinen ja katselen pehmeällä tunturivarvikolla maaten mahtavan piekanan liitoa tunturin rinteillä. Yht´äkkiä alkaa hillitön kalojen pintominen ja tuikkirenkaat täyttävät järven. Sitten mä heräsin...Äh kalamiehen unta se vain oli.

Talven hetkinä kalamiehen lohtu ja toivonkipinä on seuraava kalareissu ja sen suunnittelu. Toki talviverkot ja kevätpilkit auttavat, mutta vain vähän. Monien haaveissa on erämaajoki tai -järvi, missä on mahdollisuus niihin isoihin kaloihin, ehkä 1-2kg harjuksiin ja 2-4kg rautuihin tai taimeniin.

Kohteeseen siirtyminen on kaiken suunnittelun lähtökohta. Lappi on niin laaja käsite, että sen sisälläkin voi kilometrejä kertyä useampi sata. Esimerkiksi Norjan Finnmarkin vedet ovat erinomaisia, mutta kilometrejä tulee vielä Käsivarren Lappiinkin verrattuna paljon enemmän. Matka-aikaan hukkaantuu siis helposti jopa 1-2 kalastuspäivää, ainakin mikäli starttipaikka on Etelä-Suomen isoilla kirkoilla. Autoilun päälle tulee vielä 10-30km kävelyä, melomista, pyöräilyä, hiihtämistä tai joillain myös kopterissa, vesitasossa, moottoriveneessä, -kelkassa tai mönkijässä istumista.

On tosiasia, että ne vesistöt missä kalastuspaine on vähäisintä ovat usein niitä parhaita ja tietysi myös nautinnollisimpia kalastaa. Ja siis sinne jonnekinhan sitä pitäisi päästä.

 

Rostaelvan ja Riehttejohkan risteys Norjan ja Ruotsin rajaseuduilta

 

Ihmisen vuosien saatossa tekemät karttamerkinnät

Kelkkareitti, tie, retkeilyreitti tai muuten helppo tavoitettavuus yleensä lisäävät kalastuspainetta, mutta näistä ja joistain muista ihmisen vuosisatojen kuluessa kartalle tekemistä "jalanjäljstä" voi myös päätellä niiden syntyneen hyvien kalavesien takia.  Eli esim. jos erämaassa on kolme järveä ja vain yhdelle menee polku, niin kannattaa kalastus aloittaa sieltä minne polku johtaa.  Hyvin usein polut ja kelkkareitit kulkevat kalajärville tai niiden kautta.

 

Poromiesten mökit ovat usein rakennettu hyvien kala- ja kumma juttu etenkin rautujärvien rannalle. Olettekos panneet saman asian merkille? Kaipa se niin on, että harjus ei huonosti säilyvänä kalana ole ollut ihmiselle niin houkutteleva. Pienenä vinkkinä voisi kyllä sanoa, että kannattaa käydä heittämässä jokaisen poromiehen mökin rannasta. Usein saa todeta, että ihminen ei ole tyhmä ja jääkaappikylmää ruokakalaa alkaa nousta köytenään.

 

Jos verkkokalastusta on, niin usein sitä tapahtuu näiden tilapäisasumusten lähijärvessä, tai ainakin järvissä minkä rantaan mönkijällä pääsee...Onneksi kalastus ei ole poromiesten pääelinkeinoa ja syömäkalojen pyynnistähän on yleensä kyse. Se ei heikennä kalakantoja yhtään vapaa-ajankalastajien kalastuksia enemmän.

Korkeuskäyrät

Korkeuskäyrät kertovat usein järven syvyydestä jo ilman, että vedensyvyyttä tarvitsee sen kummemmin nettikarttojen satelliittikuvista tutkia. Kalat tavoittaa usein parhaiten jyrkiltä rannoilta. Rantaviivan suuntaiset korkeuskäyrät paljastavat yleensä syvemmän rannan, mistä kalastus kannattaa aloittaa.

Yleensä parhaat rautujärvet ovat Suomessa ja Ruotsissa +600m merenpinnasta, Norjan jäämeren suunnan vesissä toki alempanakin. 600m merenpinnasta ja sitä korkeammissa vesissä lämpimämpien vesien harjus, siika, ahven, hauki & co ym. eivät enää menesty. Taimenta sen sijaan tavoittaa vielä jossain 700m korkeuksilla, mutta esim. yli 800 metristä ei ainakaan allekirjoittanut ole koskaan taimenta tavoittanut.

Ruuansaanti ja kasvuolosuhteet

Etenkin hyviä rautu- ja taimenvesiä yhdistää useiden järvien ketjut. Iso rautu on usein kannibaali ja mikäli kasvuolosuhteet pienemmille lajitovereille ovat kunnossa, niin ison raudunkin kalastus paranee. Mitä enemmän pieniä puroja ja rommakoita on kytköksissä toisiinsa, niin sen parempi rautuvesi yleensä on. Jos järveen ei ole mitään puroyhteyttä on se mahdollisesti matala ja kalaton tai ei ainakaan tutkimisen arvoinen. Huomionarvoista on, että ison raudun voi tavoittaa myös aivan mitättömän kokoisesta, esim. 10m halkaisijaltaan olevasta rapakosta. Eli kokoa järvillä ei välttämättä tarvitse olla, mutta kytkökset ovat tärkeitä.

Ruuansaanti ja kasvupaikat ovat kalalle tietysti tärkeitä. Syvä, turvallinen lompolo, mihin virtaava vesi tuo koko ajan uutta hapekasta vettä ja ruokaa ehkä pusikkoisilta (lue: ötökkäisiltä) alueilta. Monesti hyvä kalavesi on ollut tunturin vieressä. En tiedä onko siinä perää, mutta voisi ajatella että kovilta ja laajoilta tunturien rinteiltä sade- ja sulamisvedet tuovat järviin paljon ruokaa.

Itse laitoin merkille esimerkiksi Norjan Tromssan läänissä sijaitsevan Leinavatnin. Järveen laskee pusikkoisilta aluelta 2-3 jokea ja runsaasti vettä. Järvi purkautuu matalasta pohjoispäästä. Näen jo näin helmikuisena päivänä, että sopivilla tuulilla iltahämärissä olen tarjoamassa pinturia matalalla pohjoisrannalla. Ne, jotka ovat niitä Leinan taimenia saaneet, niin voivat kommentoida tätä, mutta tällaista ajatusta karttascouttauksessa syntyi.

 

Monissa tunturivesissä ravintoa on niukalti ja kalakannat ovat kääpiöityneet  ja tammukoituneet. Jos pienissä vesissä on isompia kaloja, niin jo muutamienkin isomuskalojen poisto voi romuttaa kalakantaa pitkäksi aikaa. Tämä asia on jokaisen vastuullisen kalastajan muistaa.

Onneksi hyvä kalavesi ei löydy kirjatiedolla. Kartalta ei pysty lukemaan löytyykö jostain järvestä hillittömästi kotiloa tai katkaa, tai kuoriutuuko alueella tuhottomat määrät päivänkorentoja. Sattumalle on aina onneksi sija ja siksi kait sitä jaksaa kairassa tampata. Kiitos, että luit blogin. Loppuun voi vinkata sen, että Tunturiin.fi:n karttavalikoima kattaa koko Skandinavian tunturialueet. Kireitä siimoja vaan kaikille!

Kirjoittanut By

Esa Väistö

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti




* Vaaditut tiedot

YHTEYSTIEDOT

ASIAKASPALVELU