Jokikalastuksessa joen lukeminen on yksi erityisen tärkeä osa kalastusta. Monien, ellei kaikkien kalastajien mielestä se on myös erittäin mieleistä puuhaa, etenkin jos kyseessä on uusi paikka. Mutta mistä löytyy se hotspot, missä isomus lymyilee ja, ennen ekaa heittoa, miten sinne pääsee arkoja kaloja säikyttämättä?

Pohjoisessa kalat ovat todella todella paljon arempia kuin sameammissa vesissä. Monet kalastajat jäävät hyvilläkin kalapaikoilla kaloitta tai ainakin kaloja tulee vähemmän, mikäli kalojen arkuuteen liittyviä juttuja ei tule huomioitua. Kalastajan, rantapuskien, vavan tai jopa siiman varjot veden pinnalla saattavat säikäyttää kalat puskan heilahduksista, äänistä tai tömistelystä puhumattakaan. Kaikki häiriö pitäisi saada minimoitua ja lisäksi 1. heiton pitäisi lähteä kaukaa rannalta ja olla täydellisyyttä hipova ja tietysti perhon tai uistimenkin pitäisi olla sitä houkuttelevaa mallia. Ei ole helppoa. Vaikka on omasta mielestään tehnyt kaiken oikein ilman mitään häiriötekijää, saattaa silti käydä niin, että se 2kg taimen tekee suurhälytyksen valtakuntaansa ja kalastaja jää rantakiville syömään murentunutta myslipatukkaansa.

Harjukset suosivat miedompivirtaisia paikkoja. Joen mutkat ovat monesti hyviä harjuspaikkoja. Joko mietovirtainen ja syvä sisäkurvi tai ruokaisa ulkokurvi kovan ja miedon virran rajamailla ovat usein mutkapaikkojen hotspotit. Suorilla pätkillä pienet, suvantomaiset altaat ja peilit ovat harjuksen kotikenttää. Monta kertaa kalaa on ko. paikoissa sitä enemmän mitä kivisempi pohja on. Järviin pienet purot tuovat ruokaa ja ovat usein ehdottomia kalapaikkoja. Myös jokikalastuksessa purojen jokien yhtymäkohdat kannattaa kalastaa tarkasti.

 

 Tuossa pienessä akanvirrassa on, tai sitten ei...


Taimenia voi tavoittaa ehkä hieman yllätyksellisemmistä paikoista kuin harjuksia. Esimerkiksi pienet, kapeatkin sivupurot kannattaa kalastaa, varsinkin jos syvyyttä on tarpeeksi. Taimenet saattaa löytää myös kovastakin virrasta. Kovista, vaahtopäisistä kuohuista huolimatta syvemmällä veden virtaus on rauhallisempaa ja juurikin siellä ne isot usein lymyää. Ongelmaksi muodostuu vieheen saaminen pyyntisyvyydelle, mutta siihen löytyy apuvälineitä. Saalistaessaan taimenet liikkuvat ja hiljaiselta näyttävä, matalakin suvantopätkä tai vaikka haukipaikalta näyttävä heinikon laita voivat olla myös hyviä ottipaikkoja.

Raudun jokikalastuspaikat ovat Suomessa milteipä yhden käden sormin laskettavissa, mutta Ruotsissa ja Norjassa rautua löytyy myös joista. Parhaat rautupaikat ovat joen laajentumia, suvantoja ja lompoloita. Kovassa virrassa rautu ei viihdy. Rautu ei ole esim. taimenen tyylinen arka kala, tai ainakaan silloin, kun se on vaan syöntipäällä. Päinvastoin esimerkiksi isohkojen kivien veteen heittely saattaa jopa kiinnittää rautujen huomion, kokeile joskus!

Usein puhutaan, että kala on kiven takana. Ainakin virrassa aivan kiven lähistöllä käy sen verran hiekkaiset pyörteet, että heitot kannattaa suunnata hieman kivestä alavirtaan. Siinäö on usein hyvä virran peili, missä kalojen kirkas ruokaikkuna sijaitsee. Anna perhon tai Bete Loton kulkeutua peiliin - Pam! Suositeltavaa on kokeilla myös kiven etupuolta, juuri sitä kohtaa, missä vesi jakaantuu kiven molemmin puolin ja missä virtausta ei ole.

Yleisesti pohjoisen kala on siellä, missä se saa ravintoa ja happirikasta vettä helpoiten, ja missä se on turvassa vihollisilta. Hyviä kalastuksia!