Valtion pääkonttorilla on suoritettu laskutoimituksia ja todettu 1 miljoona euroa yhden syrjäytyneen kuluksi. Kuluja syntyy takaisesti koko ihmiselämän ajan.

Rajusti kärjistettynä: ennen koulua tulee sosiaalipuolen lisäkustannuksia, eka luokka tuplataan, rinnalle tarvitaan kouluavustaja, kirjaston kirjat jäävät palauttamatta, tarvitaan hoitoa, katulamppuja potkitaan mäsäksi, armeija jää kesken, tulee tuomioita - kulut maksaa yhteiskunta, tarvitaan taas hoitoa, opiskelu ei kiinnosta, työtä ei saa, tarvitaan hoitoa, Kela maksaa elämisen ja lääkkeet.

Voisiko urheiluseura olla yhteiskunnan avuksi? Koti, koulu ja armeija ovat hyviä kasvattajia, mutta myös urheiluseura voi olla yksi hyvä ja kustannustehokas tukijalka paremman ja paremmin voivan yhteiskunnan rakentamisessa. Etenkin jos jokin tai vaikka kaikki noista ensin mainituista kasvattajista onnahtelee.

 

Urheiluseura voi tarjota paljon muutakin kuin liikuntataitoja

Urheiluseura voi tarjota lapselle ainakin yhden aikuisen lisää, johon luottaa. Lisäksi Urheiluseuratoiminnassa on lukematon määrä positiivisia asioita elämän oppeja ajatellen. Sovituista aikatauluista on pidettävä kiinni, ryhmässä toimimisen taitoja on opittava, aikuista on kuunneltava ja oppii siinä sivussa liikunnallisen elämäntavankin, jonka vaikutuksia ei tässä kannata alkaa purkamaan.

Mutta helposti voi ymmärtää, että yhteiskunta säästää toimivan urheiluseurakentän ja parempien liikuntaolosuhteiden avulla rahaa ja paljon. Ongelma lienee se, että kukaan ei pysty laskemaan kuinka paljon. Toisaalta, asiat ovat sen laatuisia, että onko niitä edes syytä rahalla mitata.

Ahkeruuden ja tunnollisuuden kehittymisen herkkyyskausi on tutkitusti 10-12 -vuotiaana. Siinä iässä ihminen tutkitusti oppii ja omaksuu helpoiten elämänpolun tärkeitä asioita. On tärkeä huomata, että ikähaarukka 10-12v on juuri se, jolloin seuratoiminnan massat ovat suurimmillaan.

 

Valtio tukee, mutta kannattaisiko tukea enemmän?

Montakohan rahaa yhteiskunta tosi asiassa saisikaan takaisin, jos urheiluseurakentän asiat olosuhteista ja henkilöresursseista lähtien laitettaisiin oikein ennennäkemättömän isolla rahalla kuntoon A:sta Ö:hön. Esimerkiksi Talvivaaraan sijoitettu 260 miljoonaa eurona voisi olla sopiva lisäraha.

Urheiluseuratoimintaan tarvitaan muutakin vipuvartta kuin vapaaehtoisten isien ja äitien selkänahka. Onneksemme valtiovalta on havahtunut ongelmaan ja tärkeän seuratyön tekemistä on mahdollistettu paremmin erilaisilla palkkatuilla - oikein! Lisäksi urheiluseurojen 1940-luvulla perustama Oy Tippaustoimisto Ab:n, nykynimeltään Oy Veikkaus Ab:n veikkausvoittovaroista tuetaan liikuntapaikkarakentamista ja liikuntaa kaiketi noin 150 miljoonalla eurolla. Kokonaissumma on kaksinkertaistunut 2000-luvulla - oikein!

Rahan hyötyjen kerrannaisvaikutuksille ei ole valitettavasti olemassa mitään laskuria, mutta summat kannattaisi ainakin monien urheiluihmisten mielestä vaikka tuplata edelleen. Tässä tapauksessa Suomalainen voittaisi aina.