Hyvät pelit kehittävät, se on fakta mikä on kaikkien palloiluihmisten tiedossa. Peli on yhteisön yhteisen tekemisen ydintä, mutta mitä on hyvä ja kehittävä peli? Sitä voi jokainen miettiä ja mielipiteitä on enemmän kuin tuomarilinja salli.

Pienpeleissä tilanteita tulee pelaajalle ratkaistavaksi yksinkertaisesti enemmän, jopa moninkertaisesti enemmän. Parhaimmillaan hyvät ja kehittävät pienpelit ovat nimenomaan tilanteiden jatkuvaa nopeaa tunnistamista - pelinlukua, reagointia ja valintoja, oikeita peliasentoja, maalinteko- ja kamppailutilanteita, keskittymistä, maksimaalista taitoa ja nopeutta, pallokosketuksia, taitojen mittaamista yksin ja ryhmänä. Nopeaan yhden kosketuksen peliin johtava ajattelu lisääntyy pienpelien kautta takuuvarmasti.

Onko esim. 11. vs. 11. -jalkapallo tai 5. vs. 5 -salibandy sitten hyödytöntä? Kaikki pelaaminen onaina toki hyvästä, mutta jos ajattelee esim. koulun liikuntatunnin 11 vs. 11 -jalkapalloa, jossa kaikki pelaajat eivät juuri koske palloon tunnin aikana. Pahimmillaan se ei ole edes liikuntaa, saati kehittävää peliä. Valitettavan monella väistöliikkeitä ja Facebook -päivityksiä tulee tehtyä useammin kuin peliin olennaisesti liittyviä asioita. Ainakaan edellä mainitut pelaajan henkilökohtaisen kehittymisen peruselementit eivät ole keskiössä, kuten urheilutermi kuuluu.

Suomen Palloliitto on mielestäni linjannut asioita oikein ja tekemisen tahto on mielestäni hyvä ainakin lasten tasolla. Palloliitto korostaa manuaalissaan pienpelien tärkeyttä:

*Enemmän kosketuksia palloon
*Enemmän laukauksia
*Enemmän tilaisuuksia omiin ratkaisuihin
*Enemmän onnistumisia
*Peliä on helpompi ymmärtää
*Pelaajilla on monipuolisemmat roolit
*Pelikenttien tehokkaampi tilallinen käyttö
*Ämpärikaupalla peli-iloa kaikille


Aikas hyvin tiivistetty. Toivotaan, että vielä jonain päivänä nämä linjaukset tuottavat Suomelle arvokisatason pelaajia.

Miksi opettajat ja valmentajat sitten rakentavat esim. 11 vs. 11 -futispelejä tai 5 vs. 5 -jääkiekko ja salibandypelejä.
Onko osa syynä se, että maaleja ei ole tai niitä ei jakseta siirtää tai useamman kentän pelejä ei osata ohjata? Palloliiton tiivistämä teksti pitää sisällään paljon totta. Myös tasoryhmittäinen harjoittelu on paremmin tai yleensäkin mahdollista organisoida pienpelien kautta ja siten jokainen saa mielekkäitä ja kehittäviä pelejä.

Palloliiton toiminnassa pelit alkavat 4 + 1 vs. 4 + 1 - ja lentopallossa 2. vs. 2 -peleillä, joten ainakin siellä asiat on linjattu oikein. Olisiko yllä listattujen asioiden valossa muidenkin lajien muutettava radikaalisti pelaamista. Ainakin salibandyssa ja futsalissa (?) Suomessa on isoja olosuhdeongelmia, sillä suurin osa Suomen kouluista on rakennettu oppilasmäärien mukaan. Ei esim. käsipallokenttien rajojen mukaan, kuten naapurimaassamme Ruotsissa. Olisiko 4. vs. 4 -pelit kehittävämpiä? KYLLÄ. Olisiko 4. vs. 4 ratkaisu tilaongelmiin? KYLLÄ OSITTAIN.

Loppuun pieni kevennys Bayern Munchenin harjoituksista: "54 passes in 34 seconds brakes any defence", vai mitä? https://www.youtube.com/watch?v=c986kxJlJF0

 

Mutta tämmösiä tällä kertaa. Hyviä pelejä!